Vuosi 2013

Meidän ensimmäinen, vanhin, rakkain lähti paremmille, vihreimmille agilityniityille helmikuussa aivan yllättäen. Suru on suuri edelleen. Tytti, pysyt muistoissamme ikuisesti <3 Forever in my heart <3

Cara on mamman siis äitini lellikki. Talo- ja pihavahti, joka koittaa opettaa nuorimmaiselle tapoja.

Patun kanssa tokon kisasuunnitelmat kariutui. Riippui vissiin ohjaajansa laiskuudesta? Jatkakoon siis treenejään rauhassa :)

Hera tuli lauman jatkoksi lokakuussa yllättäen. Harjoitellut lähinnä hyviä tapoja sekä seuraamista aloitellut, peruskäskyt istu, maahan alkaa olla kunnossa. Luoksetulokin on hyvällä mallilla, myös häiriössä. Ehkä ensi vuonna tokon alokasluokkaan? Keväällä saa tutustua agilityn saloihin, saa nähdä mitä neiti siitä tykkää?

Toivon, että Herasta kasvaa kunnon koira, ja joka tykkäisi agilitystä. Kaikille koirilleni toivon terveyttä ensi vuodelle :)

Hyvää ja parempaa Uutta Vuotta 2014!!

Hera

Meille muutti, ihan sattumalta, jos niin voi sanoa. Tuossa lokakuun alussa, beussityttö nimeltä: Sucikan Juliette Blue "Hera". Hera on oikein mukava ja sievä tyttö. Harlekiinin värinen. Luonne onkin vähän muuta.. Iloinen ja erittäin vilkas tapaus. Pitää ihmisistä, kaikkia pitäisi päästä pusuttelemaan ja morjestamaan. Taistelutahtoa löytyy. Lelujakin tuodaan käteen asti. Oikein postiivinen ylläri tämä tyttö, saas nähä mikä siitä vielä kasvaakin! Ikää on neidillä nyt 9kk.

Tarkoituksena olisi Heran kanssa harrastaa ainakin agilityä ja tokoa. Voipi olla, jos aikaa jää, niin koitamme myös pk-lajeja, etenkin haku ja jälki kiinnostaisi.


Loppuun kuvia viikonlopulta:

Hera ja Cara (=kaverukset)

Patu, Hera ja Cara (koko sakki ja näyttääpä Hera pieneltä!)

Hera :)

Hyvää ja rauhallista Joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!! :)

Kesää! Mökkeilyä! Kuvia!

Patu ja Cara ovat käynneet meillä täällä Nummelassa vierailulla aina silloin tällöin.

Tänään otin meidän hoitokoira Kilin (malinois) mukaan ja lähdettiin juoksuttamaan beusseja :) Kaikilla oli niin mukavaa! Oli aika tuulinen sää ja vähän satoikin. Mutta Killiäinen meni uimaan :O Ja beussit tietty perässä.. Äiti ei tykännyt hyvää :D

Kuvat, mun huonolla kännykän kameralla otettuja (sori laatu).. Kamera, kun on jossain kadoksissa :(

Cara, Kili ja Patu

Cara, Kili ja Patu

Caran pakollinen posetus! Ei olisi halunnut, jonka voi ilmeestäkin päätellä..

Mitä vanhin edellä, sitä nuoremmat perässä..

Patun kurvi! Iik, kylmää.. Äkkiä pois!

Kili hakee palloaan ja beussi kahlasivat.

Ihanaa, sä tulit takaisin rantaan! Ei tarvinnutkaan lähteä pelastamaan..

Hyvää kesän jatkoa kaikille blogin lukijoille! Palataan taas :)

Alokasluokan liikekatsaus

Patu on niin ihana, rakastan sitä! <3 Se on ihanista ihanin beussi äitinsä ja siskonsa lisäksi tietty.

Patun kanssa vähän alo-liikkeiden katsausta.

Pitkä seuraaminen tuottaa hankaluuksia. Treenin puutettakin! Muut liikkeet meni suhteellisen ok. Hyppyä ei tullut kokeiltua kylläkään. Patu oli iloinen kun joku teki sen kanssa jotakin. Tosin Terhi tekee sen kanssa tokoa mielenvirkistykseksi aina kotona.

Tavoitteita vähän tälle vuodelle Patun osalta:

• Tokosta ALO1, mahdollisesti avoimeen?
• BH-kokeen suorittaminen?

Näiden lisäksi toivon runsaasti terveyttä Patulle ja Caralle. Tähän asti molemmat ovat olleet koko ikänsä terveitä ja toivon, että pysyvät jatkossakin. Tytin poismenon myötä minulle tuli kauhea menettämisen pelko  mun rakkaasta Patusta. Minä: "Ethän jätä mua, ethän, ainakaan vielä piiitkään aikaan"? Patu: "En tietenkään ystäväiseni"!

Tytti 7.11.2004-14.2.2013

Tytti söi ja joi loppuun asti hyvin. Liikkui ja leikitti pentujansa Caraa ja Patua ulkosalla ihan normaaliin tapaan. Tytti oli oma itsensä loppuun saakka, mitään merkkejä mistään epänormaalista ei näkynyt. Meidän malinois Nikita vaan yritti alistaa sitä, joka on aina kunnioittanut Tyttiä ja yleensä matelee sen edessä ja nuolee sen suupieliä. Niin tiedä sitten, että tiesikö Nikita jotakin..

Tytti alkoi tiistai yönä 12.2 yskimään oudosti ja äitini heräsi siihen. Ihme rahinaa kuulu. Aamulla Tytti söi normaalisti ja näytti normaalilta, ei mitään. Joten se sai jäädä kotiin työpäivän ajaksi. Töistä tullessa kuitenkin vointi oli heikentynyt ja se makasi lattialla voimattomana, hengissä kylläkin. Terhi soitti eläinlääkäriin ja onneksi pääsi vielä sisään, koska lääkäri oli juuri menossa kiinni. Eläinlääkäri kuitenkin suostui vielä ottamaan Tytin vastaanotollensa. Tyttiä tutkittiin ja Tytillä todettiin keuhkokuume. Tytti oli tiputuksessa ja sai erilaisia lääkkeitä mukaansa. Seuraavana päivänä sama rulianssi. Valitettavasti lääkkeet eivät enää auttaneet, tauti oli edennyt niin salakavalasti ja nopeasti. Lääkärikään ei tiennyt mistä se johtui ja kun mitään ulkopuolelle ei näkynyt. Keukoissa oli tapahtunut jotakin, oliko se nyt syöpää, en muista. Eikä väliä, se ei Tyttiä tuo takaisin. Pääasia on, että sillä on kaikki hyvin ja sen ei tarvi enää kärsiä kivuista. Lopulta tehtiin raskasta raskaampi päätös ja päästettiin Tytti kivuistaan ystävänpäivänä ja vielä minun penkkaripäivänäni. Se ei ollut helppoa, mutta paras päätös, kun mitään ei ollut tehtävissä enää. Tälläisiä ajankohtina sitä niin miettii kaikenlaisia elämän peruskysymyksiä..

Hirveä ikävä on ja kyynelistä ei tule millään loppua. Rakas Tytti, pysyt aina meidän muistoissamme ja sydämissämme <3

Lisää Tytistä ja sen menneisyydestä voi lukea Muistoissamme sivupalkista.