Alokasluokan liikekatsaus

Patu on niin ihana, rakastan sitä! <3 Se on ihanista ihanin beussi äitinsä ja siskonsa lisäksi tietty.

Patun kanssa vähän alo-liikkeiden katsausta.

Pitkä seuraaminen tuottaa hankaluuksia. Treenin puutettakin! Muut liikkeet meni suhteellisen ok. Hyppyä ei tullut kokeiltua kylläkään. Patu oli iloinen kun joku teki sen kanssa jotakin. Tosin Terhi tekee sen kanssa tokoa mielenvirkistykseksi aina kotona.

Tavoitteita vähän tälle vuodelle Patun osalta:

• Tokosta ALO1, mahdollisesti avoimeen?
• BH-kokeen suorittaminen?

Näiden lisäksi toivon runsaasti terveyttä Patulle ja Caralle. Tähän asti molemmat ovat olleet koko ikänsä terveitä ja toivon, että pysyvät jatkossakin. Tytin poismenon myötä minulle tuli kauhea menettämisen pelko  mun rakkaasta Patusta. Minä: "Ethän jätä mua, ethän, ainakaan vielä piiitkään aikaan"? Patu: "En tietenkään ystäväiseni"!

Tytti 7.11.2004-14.2.2013

Tytti söi ja joi loppuun asti hyvin. Liikkui ja leikitti pentujansa Caraa ja Patua ulkosalla ihan normaaliin tapaan. Tytti oli oma itsensä loppuun saakka, mitään merkkejä mistään epänormaalista ei näkynyt. Meidän malinois Nikita vaan yritti alistaa sitä, joka on aina kunnioittanut Tyttiä ja yleensä matelee sen edessä ja nuolee sen suupieliä. Niin tiedä sitten, että tiesikö Nikita jotakin..

Tytti alkoi tiistai yönä 12.2 yskimään oudosti ja äitini heräsi siihen. Ihme rahinaa kuulu. Aamulla Tytti söi normaalisti ja näytti normaalilta, ei mitään. Joten se sai jäädä kotiin työpäivän ajaksi. Töistä tullessa kuitenkin vointi oli heikentynyt ja se makasi lattialla voimattomana, hengissä kylläkin. Terhi soitti eläinlääkäriin ja onneksi pääsi vielä sisään, koska lääkäri oli juuri menossa kiinni. Eläinlääkäri kuitenkin suostui vielä ottamaan Tytin vastaanotollensa. Tyttiä tutkittiin ja Tytillä todettiin keuhkokuume. Tytti oli tiputuksessa ja sai erilaisia lääkkeitä mukaansa. Seuraavana päivänä sama rulianssi. Valitettavasti lääkkeet eivät enää auttaneet, tauti oli edennyt niin salakavalasti ja nopeasti. Lääkärikään ei tiennyt mistä se johtui ja kun mitään ulkopuolelle ei näkynyt. Keukoissa oli tapahtunut jotakin, oliko se nyt syöpää, en muista. Eikä väliä, se ei Tyttiä tuo takaisin. Pääasia on, että sillä on kaikki hyvin ja sen ei tarvi enää kärsiä kivuista. Lopulta tehtiin raskasta raskaampi päätös ja päästettiin Tytti kivuistaan ystävänpäivänä ja vielä minun penkkaripäivänäni. Se ei ollut helppoa, mutta paras päätös, kun mitään ei ollut tehtävissä enää. Tälläisiä ajankohtina sitä niin miettii kaikenlaisia elämän peruskysymyksiä..

Hirveä ikävä on ja kyynelistä ei tule millään loppua. Rakas Tytti, pysyt aina meidän muistoissamme ja sydämissämme <3

Lisää Tytistä ja sen menneisyydestä voi lukea Muistoissamme sivupalkista.